perjantai 6. toukokuuta 2016

Puoli vuotias jo!


Hyvää puolivuotispäivää kaikille prinsseille ja prinsessoille! <3 Aika on mennyt kuin siivillä ja Unnasta on kasvanut n.17,5kg ja arviolta 48cm nuori neito. Hirmuinen määrä asioita on opittu muutamassa kuukaudessa sen lisäksi, että pentu on kasvanut ihan silmissä. Silti energiaa riittää loputtomasti :D Onneksi osataan myös rauhoittumisen jalo taito,ainakin aika hyvin. Se tekee kaikesta elämisestä ja tekemisestä tämän koiran kanssa todella hauskaa, helppoa ja mukavaa. Vertailukohtaa on yhdestä jos toisetakin huonohermoisesta räkyttäjästä ja niiden kanssa pelkkä ihmisten ilmoille lähteminen on ollut työtä ja tuskaa :O Nyt ollaan alusta lähtien keskitytty rauhoittumisen opetteluun. Kummankaan energiat ei mene turhaan häsläämiseen ja kieltämiseen vaan ihan oikeasti me opitaan ja oivalletaan kokoaika uutta ja plussana meillä on kokoaika enimmäkseen kivaa! Pentukurssi suoritettiin 13-18vk vanhana ja nyt on menossa agilityn valmistavat taidot kurssi jo loppusuoralla.
"Voi miten hyvännäköinen se on" "Onpa siinä nopea koira" " Sillä on ihan selvästi älliä päässä" "Onpa se ihan ylihassu" "Aivan ihana" "Tosi reipas ja rohkea pentu"...loputtomiin on neiti ihastuttanut ja hurmannut ihmisiä missä ikinä onkaan liikkunut. Varautuneisuudesta ei juuri ole ollut tietoakaan, vaan tämähän juoksee innoissaan kaikkien syliin, mikä on kyllä jopa rasittavaa, koska hyppimättä olemiseen ei kakaran maltti meinaa millään riittää :D Väsyneenä toki jotkut pöhkötkin asiat on olleet pelottavia, niin kuin esimerkiksi kadunvarren roskapönttö, jonka luo kyllä uskallettiin mamman perässä tulla, mutta tuohan on ihan perus mörköikäisen käytöstä, olen ihmetellyt ettei pöhköilyjä ole enempää ilmaantunut. Kaikki on neidin mielestä yleensä vaan kivaa ja mukavaa ja voin kyllä mielessäni kuvitella mitä kaikkea kivaa tää olis keksiny itse turhautuessaan! Onneksi olen ollu nyt sairaslomalla kaikesta normaalista, joten aikaa on riittänyt pentua aktivoida ja tuhoja ei oleoikeastan ollenkaan tapahtunut. Unna on oikeasti ollut aika helppo pentu energisyydestään huolimatta. Sisäsiisteyskin tuli aivan itsestään. Yöt pentu on kokoajan nukkunut tosi hyvin ja muutenkin jaksaa hyvin levätä kunhan on saanut sopivasti toimintaa. Varmasti löytyy koiria,jotka on vieläkin energisempiä, levoton Unna ei ole koskaan eikä hermostunut vaan ottaa asiat aika lunkisti. Ollaan käyty paljon erilaisissa paikoissa, mm. terapiakoiran roolissa nuorten pajalla ja mielentervyskuntoutujien päiväryhmässä, muutamissa agilitykisoissa turistina, parissa mätsärissä katselemassa, ostoskeskuksessa, kevätruuhkan keskellä lappeenrannan satamassa ja käytiinpä yksissä raveissakin talvella sekä todella monissa kodeissa vierailemassa. Ainiin ja pariin otteeseen oltiin pentutreffeilläkin mustissa ja mirrissä. Viimeaikoina on varovasti tutustuttu koirapuistoihinkin ja tuttuja koirakavereitahan meillä on jo useampia :)
Unna on iloinen, eloisa, utelias, rohkea, innokas, sosiaalinen ja hyvän hermorakenteen omaava koira. Luonteeltaan juuri sopivan pehmeä, jotta sitä on mukava kouluttaa ja silti tarpeeksi kova ja toimintakykyinen. Tältä ainakin tähän mennessä näyttää eli pirun hyvältä! Mitään en voisi enempää koiralta toivoa, paitsi että pysyisi terveenä. Puoli vuotta on kuitenkin vasta hyvä alku ja uskon, että haasteita meillekkin tulee,lähinnä oma jaksaminen pitkäaikaisen sairauden takia mietityttää, mutta ei murehdita niitä nyt kun kaikki on niin mukavalla tolalla...! Tänään käytiin koirien uimarannalla peuhaamassa ja kuten arveltiin jo neidin vesikuppileikeista pikku natiaisena, niin hää on aivan synnynnäinen uimari, ei tarvinnut paljon houkutella...päinvastoin veteen on hinku aina kun sitä on näkyvillä ja sitähän täällä meilläpäin riittää vettä saimaassa! :D Tuntuu että tän koiran kanssa vois tehdä ihan mitä ikinä mieleen juolahtaa ja pärjätä kaikessa hyvin, vain taivas on rajana! Suorastaan on harmi, että itsellä ei ole taitoja kummoisia taitoja kouluttaa, mutta into on kyllä kova kokeilla kaikenlaista uutta ja parempaa koiraa eri lajien kokeilemiseen ei kyllä enää voi kuvitella! Kaikki on vaan minusta itsestä kiinni, koira tuntuu jo sisäänrakennetuna osaavan kaiken mahdollisen, se jaksaa hämmästyttää minua huimalla oppimiskyvyllään jatkuvasti! :D
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti