Aikuisuuden kynnyksellä

Niin se pennun rääpäle on kasvanut ja aika hujahtanut, että pikkuneidistä tuli nainen ja Unnan ekat juoksut aloivat 8.7.16...8kk ja 2pvän ikäisenä. Pahimpaan mahdolliseen aikaan siltä kannalta, että Otso oli meillä juuri hoidossa melkein kahden viikon ajan juuri silloin. Jestas että Otso näyttikin kutistuneelta tullessaan meille! Vaikka eihän se tietenkään ollut kutistunut vaan Unna on taas hujahtanut isommaksi! Milloinkohan se lakkaa kasvamasta? Kokoa on mutuarviolta 53cm ja reilu 20kg tällä hetkellä. Etukäteen olin kyllä huomioinut ja varoitellut, että juoksuja loppukesästä odotellaan ja sillä ehdoin hoitopaikan kanssa mennään, että suunnitelma b-pitää olla. Unnan emällä juoksut on olleet ekan kerran 9 kuisena ja sisaruksista ei vielä kellään. Otso ei reagoinut neitiin millään tavoin tullessaan, ikää oli vasta vajaa 8kk joten sanottiin urokselle tervetuloa....ja viikon päästä oltiinkin hätää kärsimässä kun Otson perhe oli matkoillaan ja mulla kotona juoksuinen narttu sekä kykenevä uros :o !! No pari päivää mentiin tarkkailemalla tilannetta ja päätin viedä Otson kaverini luokse viimeisiksi hoitopäivikseen koska herra alkoi olla liian kiinnostunut neidin takapäästä ja piipitteli kokoajan.

 Muutaman viikon ennen juoksun alkua tyttö oli kyllä yksi korvaton apina ja yhtenä päivänä agilitytreeneissä ihmettelin kun sillä oli korvat niin hienosti kohdallaan, että mistäs nyt tuulee? Seuraavana päivänä löysin veritipan lattialta, mokoma uroksen ketale ei edes huomannu tai ollu huomaavinaan asiaa ennen minuu, vasta seuraavana päivänä kun itse olin huomannut niin heräsi tää prinssikin ihmettelemään. Otso ei kylläkään ole mikään urosten uros, joku muu olisi todennäköisesti osannu minuu varoittaa jo aiemmin asian tiimoilta. Juoksut on tehneet Unnasta selkeesti aikuisemman. Agilitykouluttajammekin huomasi asian ja ihmetteli ääneen neidin yhtäkkistä aikuistumista. Itse oletan että sillä on vaan niin väsy olo juoksujen takia niin kuin itselläkin tiettyyn aikaan kuusta että eiköhän tuo omituinen rauhallisuus ole ihan ohimenevää sorttia ja ylikuuma virtapiikki taas löydy sieltä jossain vaiheessa :D Tippaakaan liian rauhallinen ei ole neiti tosiaankaan ollut nytkään, kierrokset on laskeneet silleen sopivasti :) Nyt alkaa olla tärppipäivät käsillä. Viime viikko vielä treenailtiin agilityssa ja pentutottiksessa ihan täysillä ja hienosti. Agilitya varten piti käydä ostamassa mustista ja mirristä kunnolliset juoksuhousut...noi omatekemät siniset ei oikeen pysyneet jalassa :P Vein halliin tytön vasta omalla treenivuorolla ja ne pienet ajat mitä sielä välissä oli odottelua pysytteli hän ihan kivasti oman pyyhkeen päällä makoilemassa housut jalassa.  Katsotaan mitä huomisesta ja perjantaista tulee...sirkusta luulemma :D 

Hienoksi on haukuttu koiruus muuten taas tuolla pentutottiskurssillakin, kuulemma miulla on koira, joka seisoo vaikka päällään miun puolesta kunhan osaan kertoa sille mitä haluan :) Itsellä on vielä hirveästi opeteltavaa ja pitkä matka edes kelvolliseksi ohjaajaksi, mutta kukapa se olis seppä syntyessään....paitsi ehkä toi miun koira, joka on tähän mennessä kyllä ihan osannu ja äkänny kaiken ilman että on miun ansiosta mitään oppinu, se on vaan arvannu ja oon kehunu kun meni oikein :D 

Marsukoira

Tänään kävin kaitsemassa pikkiriikkistä marsun kokoista kääpiövillakoiran pentua, joka kotiutui viikonloppuna siskoni luo. Tänään oli ensimmäinen pitkä päivä kakaralle yksin kotona, niin lupauduin sitten muutamaksi tunniksi neidille seuralaiseksi. Melkoinen pikkudiiva siellä olikin vastassa :D Kunhan tirriäinen hieman kasvaa niin Unnasta ja murumarsusta tulee varmasti hyvät kaverit, ainakin toivon mukaan, sillä melkeinpä olen jo lupautunut sillontällön pikkumustaa hoitoon ottamaan :) 

Jäljestämässä

Perjantaina suunnattiin jälleen Imatralle tutustumaan pelastuskoiratoimintaan.

Lähtiessä oli hirmuinen helle ja harkitsin jo kotiin jäämistä, koska matka on suht pitkä eikä autossa ole ilmastointia. Viilennysloimen turvin kuitenkin uskallettiin reissuun lähteä. Sää kuitenkin "hieman" muuttui matkan aikana.

Kurssimiitti oli sovittu Meltolan Siwan pihalle, josta suunnistaisimme autoilla jonossa jälkipellolle. Kaupan pihalla oli siis tungos klo 17.45. Kurssilaisia on 15 ja siihen vielä muutama kouluttaja niin mahdoimmehan olla näky ajellessamme peräkanaa pellolle. Saatuamme autot peltotielle niin alkoi sataa ja ukkostaa.

Ukkosmyräkkä kesti vain hetkisen, mutta sadetta saatiin niskaan taivaan täydeltä pari tuntia. Koirilla oli toki mukavat oltavat autoissa, joskaan samaa ei voi sanoa läpimäristä ihmisistä :D

Ensimmäisenä meille vähän kerrottiin jäljestämisestä lajina palvelus- ja pelastuspuolella. Itselle tuli jälleen kerran paljon uutta tietoa.

 Seuraavaksi meille annettiin ohjeet jäljen tekemiseen ja näytettiin jokaiselle oma paikka, mistä lähteä liikkeelle. Jäljistä tehtiin tarkoituksella ylipitkiä, jotta voidaan lopettaa koiran kanssa hyvän pätkän jälkeen. Oli yllättäen melko haastavaa jättää nakkipaloja epätasaisessa maastossa omiin jälkiinsä, ihmettelin miten kaikki muut suoriutuivat hommasta niin sujuvasti...(teinköhän taas jotain hankalimman kautta? :D )! Jokainen merkitsi oman aloituspaikkansa maahan iskettävällä merkkikepukalla ja kiersi pellon laitoja pitkin pois jäljiltä, ettemme sotkisi kenenkään polkua. Jälkien annettin vanhentua hetken aikaa ja sillä aikaa rupattelimme lisää. Sen jälkeen otettiin kaikki koirat yksi kerrallaan alkaen pienimmistä pennuista ja kouluttajamme opasti jokaista koirakkoa kädestä pitäen alusta loppuun saakka antaen apuja koiralle ja neuvoen ohjaajaa. Viimeisenä hän itse näytti mallia oman koiransa kanssa, miten hieman edistyneemmät tekevät töitä nenällään ja hienoltahan se työskentely näytti!

Melkoinen tovi siis jouduttiin odotelemaan jotta kaikki koirat saatiin läpikäytyä ja kokoajan satoi rankasti. Olisi pitänyt olla mukana kumisaappaat, villasukat ja nahkarukkaset, koska siinä odotellessa tuli oikeasti tosi kylmä. Onneksi olin sentään tajunnut laittaa coretex-kengät ja mukana oli glass ohlsonin halpis sadepuku, mitkä hetkisen verran pitivät vettä enkä kastunut ihan niin pahoin kuin moni muu.

Oma vuoro oli nopeasti taputeltu. Itse olin hieman horjuvasti tehnyt jäljen vinkuraan vaikka miten yritin siitä suoraa saada. Silti koiralla eikä kouluttajalla ollut mitään ongelmaa löytää nakkipaloja...kai siinä auttaa jos on harjaantunut niitä etsimään heinikosta tai omaa koiran hajuaistin, itse en nimittäin nähnyt niitä sieltä juuri ollenkaan! :0

Taas kerran Unna keksi hyvin äkkiä mitä oli tarkoitus tehdä ja kouluttaja sanoikin, että täähän on jo kuin vanha tekijä! Eli jälleen kerran tuli osoitettua se, että tossa koirassa on kaikki taidot valmiiksi sisäänrakennettuna, minun pitäisi vaan osata kertoa sille, mitä tehdään! Jäljestys on niin hyvää rauhoittavaa puuhaa aktiiviselle koiralle, että taatusti tullaan tätä tekemään ainakin itsekseen koiran väsyttämiseksi nyt kun tiedän miten homma toimii.


Viimeisen koiran ollessaa haistelelemassa jälkeään, alkoi auinko taas paistaa....mitä lie kohtalon ivaa, että kesän eka ja vielä ainoa kunnon myrsky ja sade sattui just silloin kun oltiin keskellä ei mitään ilman minkäänlaista sateensuojaa :0

Kuva:  Krista.V

PS. Kiva oli muuten porukan peruuttaa pois tää peltotie, varsinkin kun kaikkien ikkunat oli umpihuurussa :D

Raunioilla

Perjantaina ajeltiin imatralle pelastus-/ palveluskoirien pentukurssille.

Ensimmäisellä kerralla aiheena oli raunioetsintä. Imatralla on sm-tason rauniorata, jonka vaarallisemmalle puolelle pääsimme tutustumaan ilman koiria. Hieman helpommalla osuudella pääsi jokainen koirakko myös kokeilemaan etsintää käytännössä. Jokaiselle koirakolle piilotettiin neljä maalimiestä namirasioiden kera helpohkoihin piiloihin. Kaikki 15 koiraa suoriutuivat tehtävästä enemmän tai vähemmän hyvin. Hämmästyttävän moni koirista äkkäsi jutun juonen jo ensimmäisten maalimiesten jälkeen ja viimeinen yleensä löytyi jo hajun perusteella. Unnakin otti viimeisen piilon hajun jo kauempaa ja sain luvan päästää sen irti kun se näytti saaneen hajun. Iloisesti juoksi neiti maalimiehen syliin ja tais naamanpesu olla jopa mieluisampi palkka kuin lihapullat :D

Jokainen ohjaaja joutui vuoronperään maalimieheksi usemmankin kerran ja hyttysmyrkky olis kyllä ollu aika kova sana, Ei ollut varmaan ihossa kohtaa, mitä ei olis syöty! Mutta niin mielenkiintoinen ilta oli, että ei paljon haitannut. Ihmiset ja koirat oli mukavia ja  lajiin perehtyminen mielenkiintoista.

 Kyllä nousi nimittäin arvostus pelastuskoirakoita kohtaan kun tajus mitä kaikkea siellä porukka joka viikko tekee koirien kouluttamisen eteen...ohjaajat kököttävät ahtaissa pimeissä piiloissa romukasojen alla ja suljetuissa kaivoissa etsittävinä ja se homma on oikeasti vaarallista! Siinä hommassa täytyy koiran olla hallinnassa ja itselle avautuikin ihan uudella tavalla tottelevaisuuskoulutuksen merkitys. Pelastuskoirapuolen kokeisiin voi osallistua minkä rotuisen (tai roduttoman) koiran kanssa vaan ja siellä kisaamiseen tarvitaan hyväksytty BH-koe. Sen verran paljon itseä on aina kiinnostanut "oikeiden töiden" tekeminen koiran kanssa, että ehkä sittenkin vielä alan treenata bh_koetta varten, vaikka joskus olinkin sitä mieltä ettei omat hermot mitenkään riitä sellaseen. Unnan kanssa tekeminen on osoittautunut kuitenkin niin palkitsevaksi, että ehkä meillä on hyvinkin mahdollisuus saada homma toimimaan! :)

Omaa kameraa ei ollut mukana joten täällä kertaa sorruin linkittämään törkeästi tähän kuvan toisesta blogista, mikä vois kylläkin hyvin olla otettu meidän treeneistä.... :P

Kuva linkitetty täältä

Kuva: Nea Konttinen 

Kujakepit ja kontakteja

Tänään siirryimme agilityssa vamistavista taidoista alkeisiin. Tähän asti ollaan tehty tuttavuutta jo hyppyesteiden (siivekkeiden kierrot ja läpijuoksut), putkien, pituuden (lyhennettynä versiona), renkaan, muurin ( tolpat ja pontit maassa ) ja keinun kanssa (pamauttelu). Hypyissä ei tietenkään pennulla ole ollut rimaa pidikkeissä vaan pelkästään maassa. Muutenkin kaikki esteisiin tutustumiset on tehty pennun fysiikalle sopivina riisuttuina versioina. Valmistavissa taidoissa keskityttiin lähinnä estefokukseen ja oikean mielentilan löytämiseen sekä tietysti pyrittiin luomaan koiralle kuvaa lajista superhauskana, mukavana ja vauhdikkaana puuhana.

Jatkokurssilla tehdään paljolti samoja asioita ja pikkuhiljaa lisätään uusia asioita joukkoon. Tärkeimpänä keskitytään esteosaamiseen ja itsenäiseen turvalliseen suorittamiseen yksittäisillä esteillä. Tänään otettiin esille ensimmäistä kertaa kepit. Pennun kanssa ei varsinaista pujottelua tulla tekemään ennen vuoden ikää, koska se on hyvin fyysinen ja selkää rasittava suoritus maxikoiralle.  Ainoana ja minusta myös parhaana vaihtoehtona meillä on käyttää keppikujaa, jonka läpi juostaan suoraan. Aikaisemmin ollaan jo tehty namialustalle vapautusta "hyppyjen" takaa ja putkien läpi ja nyt laitettiin palkan ja koiran väliin vaan se keppikuja. Toisella yrittämällä neiti juoksi koko kujan läpi ja sen jälkeen vielä useamman kerran uudestaan ja innostui hommasta niin kovin, että omatoimisesti juoksi toiseenkin suuntaan :D Ensin pidettiin kuja mahdollisimman leveänä, sitten jo pikkuisen kavennettiin, kuitenkin niin että koira vielä juoksee suoraan. Kujaa voi käyttää rataharjoituksissa ja kun pentu on fyysisesti kehittynyt valmiimmaksi aletaan vaan kujaa pikkuhiljaa kaventaa kunnes rivistö on suora ja pujottelu tulee sillä keinoin samalla sujuvaksi, varmaksi ja nopeaksi ihan itsestään :) Lisäksi tehtiin pientä helppoa rataharjoitusta neljällä "hypyllä" ja kahdella putkella ja hienostihan se sujui! Unna on selvästi jo tosi innoissaan varsinkin putkista ja pidempien pätkien juoksemisesta "hyppyjen" läpi. Keinustakin typy innostui niin paljon,että kun edelliskerralla oppi itse paukauttamaan keinun tassuilla maahan ja siitä tehtiin superkivaa niin seuraavalla kerralla oli ensimmäisenä karkaamassa suoraan keinulle :D On se vaan mahdoton vauhtimimmi...

Kotiläksyksi saatiin 2 on 2 off harjoituksia kontakteille, niitä pikkuisen ollaan kokeiltu aiemminkin mutta nyt saatiin lisäohjeita homman sujuvuuteen. Klikkeriin Unna on ehdollistettu jo pikkupentuna ja paikallaoloa ja vapautusta ollaan harjoiteltu ruokakupilla ahkeraan, tällä pohjalla ei liene kummoinenkaan temppu saada kontakteja sujumaan!

Tällä viikolla oltiin myös taas yhdessä terapiaryhmässä mukana muutama tunti ja Unna kävi tunnollisesti moikkamassa ja pusuttamassa ihan jokaisen vuoron perään. Koiruus oli mukana myös rentoutusharjoituksessa, jossa se osasi oikein hienosti rentoutua muiden mukana <3 En varmaan koskaan lakkaa ihmettelemästä tuon pennun iloisuutta, älykkyyttä ja mahtavaa luonnetta! Kaikki olivat ihan myytyjä sen edessä.

Ohessa muutama kuva parin vuoden takaa joistakin kisoista, missä olin ekoja kertoja kameraa testaamassa, omissa treeneissä kun ei ikinä sitä kuvaajaa ole paikalla niin tyydytään nyt vaan johonkinmikä liittyy aiheeseen.. Tuoreempia agiliitokuvia toivottavasti pääsen jonakin aurinkoisena päivänä napsimaan joistakin kisoista!

Kurssikesä!

Agilitya, tottista, pk/peko lajeja, pentukursseja, rallytokoa....kesä on tuonut tullessaan hurjan määrän toinen toistaan mielenkiintoisempia mahdollisuuksia touhuta koiran kanssa. 

Unnasta on kasvanut mitä hienoin ja innokkain harrastekoiran alku viime kuukausien aikana ja sen kanssa on tosi mukava ja hauska touhuilla kaikenlaista. Niinpä me ollaan rohkeasti työnnetty nenämme vähän jokapaikkaan.

 Vaikka meikäläisen taidot vähän joka asiassa ovat luokkaa umpitumpelo, niin itsestäkin on silti hauska oppia ja kokeilla uutta. Agilitya jatkamme valmistavat taidot -kurssin jälkeen ensi torstaina jatkokurssilla Etelä-Karjalan koiraurheiluhallissa. Perjantaille on luvassa mielenkiintoinen päivä Imatralla raunioetsinnän parissa. Osallistumme siis IPKY:n järjestämälle palvelus- ja pelastuskoiralajeja esittelevälle 6 kerran pentukurssille. Tiistaisin olisi tarkoitus edellen käydä tapiskentällä LPKY:n avoimissa tokotreeneissä. Kävimme myös knowhau ry:n järjestämän muutaman kerran arkitottiskurssin, ja mietteissä olis rallytokon rallatteleminen jossain vaiheessa samaisen yhdistyksen järjestämänä leikkimielisenä puuhana. Taitaa tietää taas yhtä uutta jäsenmaksua vuodessa :D 

 Unna osaa jo todella mallikkaasti tulla  oikealle sekä vasemmalle sivulle ja jäädä paikalleen istumaan sekä maahan, seuruuta ollaan pikkuhiljaa opettelemassa ja luoksetulokin on ihan hyvällä mallilla treenitilanteissa....joskin neidiltä saattaa esimerkiksi agilityssa ja vapaana ollessa metsässä ja toisten koirien kanssa leikkiessä innostus lähteä lapasesta jolloin korvat katoavat. Intoa tällä neidillä riittää ihan kaikkeen ja mikään tekeminen ei tämän koiran kanssa todellakaan ole tylsää tai totista, enimmäkseen tyypin sähellys tuo hyvää tuulta ja naurattaa, mutta joskus kieltämättä se voisi vähemmänkin esitellä sirkuspellen taitojaan :D 

Vesipedon vikaa...

Kyllä Unnasta tulis loisto VEPEilijäkin, sen on suorastaan ihan pakko päästä jokaiseen vesilätäkköön ja mutaojaankin, mitkä tulee vastaan :D Hyvällä prosentilla nouti myös sorsalelun pois vedestä...joskus joku ei ookkaan hakenu ja piti pyytää ohi menevältä kanootin melojalta apuja :D Sorsaparka alkaa olla jo aika kärsinyt, joten taitaa olla sille viimeiset kevätuitot käsillä ja uutta vesilelua pitäs mennä ostamaan :)