Agilitya ja koirapuistoilua

Viime viikolla aloitimme Unnan kanssa agilityyn valmistavat taidot-kurssin uudessa Etelä-Karjalan koiraurheiluhallissa. Kurssi oli kyllä törkykallis, mutta niin pitkään oon halunnu kunnon opastusta lajin saloihin, jotta mukisematta maksoin hinnan. En tiedä tullaanko me tulevaisuudessa miten paljon harrastamaan saati nyt tullaanko ikinä kilpailemaan edes möllitasolla, mutta omatoimisesti olis tarkotus omaksi iloksi ja koiran aktivoimiseksi harrastella. Pentuvuonna on tarkoitus käydä ahkerasti erilaisilla kursseilla, jotta koiruus kasvaisi mahdollisimman tasapainoiseksi ja sosiaaliseksi. Samalla saadaan rakennettua emännän ja koiran välistä suhdetta vahvemmaksi. Meidän suhteen kehitystä kun on varjostanut oma surutyöni Ticon jälkeen. En yhtään kadu, että otin pennun heti, en tosiaankaan tiedä miten pahasti olisin masentunut ilman Unnaa, mutta kieltämättä joitain haasteita tilanne on meille asettanut. Sen takia olen kokenut mm. pentukurssin olleen äärimmäisen hyvä henkinen tuki itselleni ja sen kurssin jälkeen tuntui, että ehdottomasti lisää vaan kaikkea mahdollista. Ihan kivasti ohjelmaa meillä jo onkin tiedossa loppukesään asti. Agilitykurssin jälkeen ollaan kesällä menossa Lappeenrannan palveluskoirayhdistyksen järjestämälle pk/peko -koirien pentukurssille ja sen jälkeen olen suunnitellut ilmoittautuvani syksyllä Nuuskulle pentukurssi kakkoselle, joka on tarkoitettu 6-12kk ikäisille pennuille. Tarkoitus oli myös osallistua etsijäkoiraliiton kurssille, mutta harmittavasti autoni hajosi juuri sinä päivänä kun olisi ollut alustava luento, jolla olleet olisivat kurssille päässeet. Toistaiseksi siis jouduin hautaamaan sen haaveen. Mutta onhan meillä toivonmukaan vuosikaudet aikaa tehdä vaikka mitä! :)

Meillä oli tosi hauskaa ensimmäisellä agilitytunnilla! En itseasiassa muista milloin viimeksi olisin kokenut sellaista iloa. Sen verran mieli on ollut maassa alkuvuonna, että melkeen jo se pieni ilon hetki antoi koko kurssimaksulle hyvän vastineen! Tällä hetkellä kurssilla on vain 3 koirakkoa, joten aika yksilöllistä ohjausta meille järjestetään :) Eka kerralla tehtiin napikupille juoksemisesta erilaisia variaatioita ja hyppyesteellä siivekkeen kiertoja. Kopsaan tähän suoraan kommenttini eräässä fb-ryhmässä tunnin jälkeen koska näin jälkikäteen on jo tunteet hieman laimentuneet :D :  "Ai että mie ihan halkeen ylpeydestä kun tää pentu olikin niin äärimmäisen pätevä ja taitava agiliitäjän alku tänään!  :')  Meil oli superhauskaa ja Unna selvästi nautti täysillä. Mehän nyt tietty tehtiin vasta namikupille juoksemista sun muuta yhtä yksinkertaista, mut niin upeasti oli korvat tallella ja niin innolla hää oli heti tekemässä ja hoksasi saman tien temppujen tarkotuksen. Ja mikä parasta yhtään ei vouhkannu vieraille koirille eikä ihmisille vaan mieluummin teki mamman ja kouluttajan kans kivoja juttuja! :) "

Viime sununtaina käytiin taas ihmettelemässä oikeita agilitykisoja LAU:n hallilla ja harjoittelemassa rauhoittumista kentän laidalla, hienostihan sekin Unnalta onnistuu!

Nyt ollaan aloitettu varovasti myös koirapuistoilut ja Otson ollessa taas viikon meillä hoidossa käytiin useaan otteeseen puistoilua harjoittelemassa. Otso on niin älyttömän kiva ja rauhallinen koira, että oikein mielelläni sitä pidän vierailevana tähtenä pennulle esimerkkiä näyttämässä. Unna onkin nyt siinä iässä, että apinoi ihan kaiken, mitä muut koirat tekee :o Otson lähdettyä ollaan nyt aloitettu kovasti harjoittelemaan flexissä kulkemista kauniisti ja oikein hienosti jo tyttö osaa pitää saman reunan itseni kanssa tiellä kävellessä. Tänään käytiin metsäretkeilemässä ja ai että kun olikin kiva juosta täysiä pitkin poikin hihnaharjoitusten jälkeen. Olen pitänyt Unnalla 10 metrin liinaa perässä metsissä sen täytettyä 5 kk, jolloin lain mukaan koirat pitää pitää kytkettynä kesäaikaan.

Mätsäreitä ja kevätretkiä

Palmusunnuntaina korkattiin Unnan kanssa mätsärikausi Joutsenon työväentalon pihassa. Ajeltiin aamulla mustolaan Hennalle ja hypättiin suzukista Hennan toyotan kyytiin. Me ei vielä otettu osaa näytelmäkehiin, kun ei olla harjoiteltu pannassa ja hihnassa kävelemistä häiriössä vielä tarpeeksi. Päätettiin keskittyä rauhallisena pysymiseen väkijoukossa, mikä alkuun osoittautui haastavaksi, koska kaunis sää ja lähestyvä pääsiäisnäyttely olivat houkutelleet paikalle koiria ja ihmisiä runsain mitoin. Alkupuoliskolla Unnaa kiinnosti enemmän touhuta ja sählätä kaikkea mahdollista, mutta kun välillä käytiin kävelemässä omia reittejä ja tultiin takaisin niin alkoi namit kelvata ja loppuaika menikin oikein mukavasti. Mätsäreitä on keväällä ja kesällä tästä lähtien runsaasti lähialueilla ja tarkoitus olisi kiertää mahdolisimman paljon harjoittelemassa ihmisten ja koirien ilmoilla olemista. Nähtäväksi jää innostutaanko joskus jopa osallistumaan kehiin, mie kun olen siinä hommassa ollu vähän vähemmän innokas, mutta mistäs sitä tietää mitä mätsäritähtiä meistä vielä kehkeytyy! ( Joo unissani ehkä! :P ) Ulkoiltu ollaan paljon jäällä ja tänään käytiin pitkästä aikaa myös peltomaisemissa, tällä kertaa papillonien Urpon ja Miksun seurassa. Kolmikko on alkanut tulla juttuun keskenään tosi hienosti! Ja Unna on kyllä yksi apina, kun se matkii tällä hetkellä ihan kaiken, mitä muut koirat tekee! Nyt pitäis olla se tokovalio jostain lainassa viikon verran et vois pentu sisäistää siltä kaikki hienot käytöstavat, neidistä kun on tullut pikkuisen vintiö viime aikoina, vaikka kyllä se valtavan kiltti onkin ollut tähän asti.... :)

Pentukurssi ohi....

  ....mitä siitä jäi käteen?

Aloitimme Unnan kanssa pentukurssin koirakoulu Nuuskulla helmikuun puolivälissä. Kurssikertoja oli kuusi, joista yksi oli teoriaa ilman koiria. Kurssi on tarkoitettu 3-6kk ikäisille pennuille. Jo teorialuennosta jäi käteen hyviä vinkkejä ja niistä parhaana ehdottomasti kahvipussin käyttö herkkupaloille taskussa! Näin pystyy taskujen sotkeentumatta pitämään mukana kosteita nameja eikä tarvitse etsiskellä pussin suuta, koska monin kerroin taitellut reunat pysyvät napakoina! Muutenkin oli tosi hyvä kerrata ihan perusasioita oppimisesta. Kurssilla käytettiin paljon naksutinta, ja olin tosi iloinen saadessani kädestä pitäen ohjausta sen käytössä. Moni asia aukesi miulle paljon paremmin kuin pelkästään itse opiskelemalla ja kokeilemalla. Kurssin aikana tuli kerrattua hyvin asiat, mistä on pennun kanssa hyvä lähteä liikenteeseen koulutuksessa ja samalla tuli enemmän tutuksi oman koiransa kanssa. Unna toimii ihan mahtavasti aina silloin kun itse osaan olla sähläämättä. Minulla on vielä hirvittävän paljon oppimista kouluttajana. Vaikka Unna ei ole ensimmäinen koirani niin silti tuntuu että olen vasta päässyt pintaa raapaisemaan mitä tulee oppimisen oppettamiseen! Kurssilla oli Unnan lisäksi neljä koiraa, joista pari oli hieman vanhempia ja pari suunnilleeen saman ikäisiä. Olin tarkoituksella jättänyt lähes kaikkien käskyjen harjoittelun aloittamisen kurssille, jotta voisin tehdä alusta asti asiat oikein tällä kertaa. Luoksetuloa tietysti ollaan vahvistettu alusta lähtien sekä luvan pyytämistä. Kurssilla aloitettiin käskyistä: Koske, Jätä, sekä kontaktiharjoituksista. Seuraavalla kerralla oli vastaehdollistamisen periaatteita, hihnassa vetämättä olemista, leikkimisen opettelua sekä kerrattiin vanhaa. Kolmannella kerralla aloitettiin maahanmenot, harjoiteltiin luvan pyytämistä sekä kerrattiin vanhoja. Neljännellä kerralla aloitettiin seuraamista ja kokoajan käytiin paljon keskusteluja liittyen pennun koulutukseen ja kasvatukseen. Kerrattiin yleisimpiä virheitä sekä mietittiin miltä mikäkin asia näyttää pennun näkökulmasta. Kurssi oli kyllä kurssimaksun maksamisen arvoinen ja ehdottomasti menen seuraavan pennun kanssakin pentukurssille! Unna kasvoi reilun  kuukauden aikana pikku palleroisesta pikku riiviöksi ja seuraava koulutuskurssi aloitetaan toivon mukaan ensi kuussa agilityyn valmistavan kurssin muodossa, mikäli ilmoittautumiseni nyt meni perille... Tiedossa olisi myös pelastuiskoirien pentukurssia Lappeenrannan palveluskoirayhdistyksellä mikäli siis ei jouduta arpomaan osallistujia ja kävisi huono tuuri. Varmaankin jossain kohtaa Nuuskun pentukurssi kakkosta katsellaan kanssa (6-12kk pennut, jotka jo osaa jotain)...Alkeita olis tarkoitus käydä vähän joka lajista. Lappeenrantaan on parin viime vuoden aikana tullut paljon lisää mahdollisuuksia harrastaa, joten eiköhän me jostakin löydetä se oma juttu! Vielä kun emännän oma hermorakenne saataisiin sen verran parempaan kuosiin ettei oltais kokoaika solmussa omien raajojen kanssa niin olis aikia jees! :D Tänään käytiin jäällä vähän testailemassa uutta kameran objektiivia ( Sigma 17-50 f2.8 dc os hsm, piti ostaa kun superhalvalla sai ja olin jo pidempään etsiny edullista valovoimaisempaa pikkuzoomia :P ) Tässäpä siis testikuva poikineen:

Agikisoja ihmettelemässä

Tänään järjestettiin lappeenrannassa viralliset agilitykisat ja niinpä me tytöt lähdettiin tsekkaamaan ekan kerran Unnan kanssa että mitä siellä hallilla oikein tapahtuu. Tähän mennessä ei olla näin suuressa hälinässä käytykään. Unnalla on viimeaikoina ollut merkkejä mörköiän lähestymisestä ja odotin, että saadaan ottaa hyvinkin varovaisesti ja ehkä ei mennä edes halliin sisälle, jos ulkopuolella jo pelottaa liikaa. Alussa vähäsen jännittikin. Ihmeteltiin kuitenkin aluksi paikkaa vaan takakontista käsin ja lykkäsin namia neidille suuhun minkä kerkesin. Sitten kierreltiin hetki parkkialueella ja lähdettiin lähimetsään pissalenkille ja päästin tytön vähän vapaana purkamaan painetta. Kun sitten mentiin takaisin hallille, niin jännitys ei enää ollut kummoinen ja uskaltauduttiin sisälle halliin. Unna yllätti täysin olemalla niin hienosti. Alkuhäsläyksen jälkeen jo pystyttiin treenaamaan paikkamakuuta kaukopalkalla kaiken keskellä täysin onnistuneesti! Wau mitkä hermot tällä pennulla on! Loppuajasta tyyppi makoili jo ihan rauhassa katsellen mitä ympärillä tapahtuu, nami maistui ja kontakti pysyi kivasti :) Ystävämme Henna ja papillon Urpo olivat kisaamassa ekoja virallisia kisojaan ja tuloksena hienosti 2xLUVA ja 2x 2. sija ja 1x 3. sija. Upea päivä koko porukalle!

16vk rokotukset

Tänään käytiin hakemassa tehosterokotus. Jonkinverran harkittuani ja kyseltyäni asiaa päädyin siihen, että otetaan rabies rokotus vielä erikseen. Miusta on kai viime vuoden jälkeen tullut liiankin varovainen mitä tulee koiran terveyteen...vai voiko koskaan olla liian varovainen? Kolmen viikon kuluttua siis mennään vielä kertaalleen eläinlääkäriin hakemaan rokotuksia. En oikeastaan muutenkaan pidä sitä pahana asiana, että tulee käytyä useampi kerta totuttelemassa siihenkin paikkaan. Unnahan kyllä oli siellä taas todella reipas eikä edes huomannut koko piikkiä ainakaan paljoa, muutenkin antoi mallikkaasti tutkia itseään. Painoa neidille on kertynyt 12,5kg ja on kuulemma ihan ihannepainossaan, ei saisi olla lihavampi eikä laihempi. Kuukausi sitten painoa oli pikkaisen vajaat 9kg. Hampaatkin on alkaneet vaihtua. Ylhäällä ja alhaalla on jo pienet etuhampaat vaihtuneet. Ensimmäisen kerran huomasin sen viime torstaina pentutreffeillä kun leikkikaverin turkki oli veressä. Myös nakerteluhalut on selkeästi lisääntyneet ja merkkejä on "mörköiän" alkamisesta, koska selvästi nyt on säikytty vähän kaikkea vastaantulevaa, Unna kyllä pääsee säikähdyksestään yli hyvin nopeasti.  Otso on meillä viettämässä hiihtolomaa ja kokoajan alkaa enemmän tuntua siltä, että kaksi koiraa on hyvä määrä, niin se on kyllä ollut aina. Heti kun Unna on hieman kasvanut ja ollaan päästy sen kanssa koulutuksessa pidemmälle niin jos kaikki menee niin kuin haluan niin eiköhän meillä taas tepsuttele neljä pientä tassua "isosiskon" seurana :) On siis ollut todella kiva saada välillä Otsoa kyläilemään, jotta Unna tottuu jo alusta asti toisiin koiriin jakamassa mamman huomion!

Karkauspäivän hulinoita

Karkauspäivän kunniaksi pisti luontoäiti parastaan ja sää oli mitä ihanin. Niinpä suunnattiin joukolla Riutanniemen laavulle. Ihmisten lisäksi koirat nauttivat retkestä täysin siemauksin. Lisämaustetta retkeen saatiin eksymällä hetkellisesti metsään laavulle mennessä. Vaikka reitti on tuttuakin tutumpi minulle, niin metrin hanki ja laajat hakkuuaukeat, jotka olivat ilmestyneet hiljattain muuttivat maisemaa niin radikaalisti että paikkoja oli mahdotonta tunnistaa, lopulta kumminkin pienen umpihankikahlauksen jälkeen löydettiin määränpäähän perille. Siellä olivatkin lyhyempää reittiä pitkin menneet jo laittaneet nuotion tulille. Illalla käytiin vielä Unnan kanssa pentukurssilla ja oli tyttö melko rauhallinen oppilas koulussa tällä kerralla. :D Onneksi tällä kerralla tehtiin paljon sellaista mitä Unna jo osaakin hyvin, uutena lähdettin tekemään maahanmenoja. Sen lisäksi treenattiin tietysti kontakteja ja luopumista. Uutena kurssilla tuli myös luvan pyytäminen, mikä on yksi ja ainoa asia minkä Unna hallitsee ainakin ruokakipon kanssa täydellisen hienosti ja kärsivällisesti. Ja niin tosiaan häiriössäkin sain jättää namikipon ja koiran itsestäni rauhassa vaikka miten pitkän matkan päähän ja lupaa kiltisti odotettiin, vaikka kouluttaja kävi vielä lisähäiriönä heiluttelemassa kippoa kutsuvasti. On mulla todella aivan ihanan hieno ja taitava koiruus! Kyllä tällaisen päivän jälkeen uni maistuu pennelille ( ja ehkäpä emännällekkin!) :D