Karkauspäivän kunniaksi pisti luontoäiti parastaan ja sää oli mitä ihanin. Niinpä suunnattiin joukolla Riutanniemen laavulle. Ihmisten lisäksi koirat nauttivat retkestä täysin siemauksin. Lisämaustetta retkeen saatiin eksymällä hetkellisesti metsään laavulle mennessä. Vaikka reitti on tuttuakin tutumpi minulle, niin metrin hanki ja laajat hakkuuaukeat, jotka olivat ilmestyneet hiljattain muuttivat maisemaa niin radikaalisti että paikkoja oli mahdotonta tunnistaa, lopulta kumminkin pienen umpihankikahlauksen jälkeen löydettiin määränpäähän perille. Siellä olivatkin lyhyempää reittiä pitkin menneet jo laittaneet nuotion tulille. Illalla käytiin vielä Unnan kanssa pentukurssilla ja oli tyttö melko rauhallinen oppilas koulussa tällä kerralla. :D Onneksi tällä kerralla tehtiin paljon sellaista mitä Unna jo osaakin hyvin, uutena lähdettin tekemään maahanmenoja. Sen lisäksi treenattiin tietysti kontakteja ja luopumista. Uutena kurssilla tuli myös luvan pyytäminen, mikä on yksi ja ainoa asia minkä Unna hallitsee ainakin ruokakipon kanssa täydellisen hienosti ja kärsivällisesti. Ja niin tosiaan häiriössäkin sain jättää namikipon ja koiran itsestäni rauhassa vaikka miten pitkän matkan päähän ja lupaa kiltisti odotettiin, vaikka kouluttaja kävi vielä lisähäiriönä heiluttelemassa kippoa kutsuvasti. On mulla todella aivan ihanan hieno ja taitava koiruus! Kyllä tällaisen päivän jälkeen uni maistuu pennelille ( ja ehkäpä emännällekkin!) :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti